26. helmikuuta 2015

Bangkok

Kaukokaipuu on viimeinkin helpottanut ja tästä kiitos ystäville ja hiipivälle keväälle. Vähän rintaa puristi käydessä kuvia läpi, mutta viimeinkin sain ne karsittua ja luonnosteltua jotain postausta. Ajattelin muutamassa osassa jakaa kokemuksia ja kuvia, joiden valikointi oli kohtalaisen haastavaa...

Mun matka tosiaan alkoi Bangkokista ja päättyi myös sinne eli taisin viisi kuusi päivää tutustua kaupunkiin. Mulla ei ollut erityisiä ennakko-odotuksia, paitsi ehkä pieni ahdistus suurkaupungin vilinästä, joka katosi kyllä aivan hetkessä. Myönnän, että olisin varmasti ollut aivan hukassa ja paniikissa ilman kaupunkia tuntevaa opasta, mutta yhden stressiaiheuttajan eliminointi teki julkisilla liikkumisen ja kaupungista nauttimisesta huomattavasti helpompaa. Vastoin oletuksia, mä jopa ihastuin jatkuvaan liikenteen hälyyn ja ihmisvilinään. Parasta kuitenkin oli kaikki ne tuoksut eli taisin vipeltää nenä pitkällä ja innokkaana näkemään aina vaan uusia sivukujia ja katuruokakojuja.


Mikalla oli loman ajaksi lyhyt suuntaa antava lista, joka sisälsi käymisen arvoisia kohteita. Näistä ensimmäinen oli Purr cat cafe club eli kissakahvila! Oltiin ihan into piukassa jo ennen sielä käymistä, mutta herranjumala sitä pakahduttavaa onnentunnetta kun astui rauhalliseen kahvilaan, joka oli täynnä toinen toistaan söpömpiä, kiltimpiä ja tuttavallisempia kissoja. Kahvit olivat aika överi hintaisia yleiseen hintatasoon nähden, mutta kyllä tälläsestä kokemuksesta sen muutaman euron maksaa.


Ensimmäiset lomapäivät pitivät sisällään lähinnä kävelyä sekä rauhallista tutustumista Bangkokin vilinään. Shoppailu jätettiin suosiolla tuleville päiville, sillä puolityhjää rinkkaa olisi miellyttävämpi kantaa lähiviikot. Kävimme kuitenkin tutustumassa Patpongin turistin kusetusmeininkiin ja ping pong-tyrkyttäjiin samalla kun teimme visiitin lähistön Banyan Tree-hotellin 61 kerroksessa sijaitsevaan Vertigo-baariin.

Kattobaarista oli huikeat näkymät pitkälle Bangkokin ylle ja auringonlaskua oli varsin romanttista katsella ylihintainen ja hyvin päihdyttävä drinkki kourassa. Me oltiin paikalla hyvään aikaan, sillä vasta auringonlaskun jälkeen baari alkoi täyttyä ihmisistä.


Hypätään nyt reilu viikko eteen päin (Koh Phayamilla vietetyn ajan yli) ja muistellaan viimeisiä lomapäiviä. 

Ajoitettiin paluu sunnuntaille, jotta Mika pääsi näyttämään mulle Chatuchakin viikonloppumarkkinat eli juuri sen paikan, jossa myös paikalliset shoppailevat. Meidän varaamat kolme tuntia eivät todellakaan riittäneet koko alueen läpikäymiseen, sillä vaate-ja ruokakojuja oli silmänkantamattomiin. Tämä tarkoitti myös ajoittain hirvittävää ruuhkaa ja hengenahdistuksia mulle, mutta yllättäen shoppailuinto vei voiton. Ostoksista lisää myöhemmin.


Sea life ocean world oli tietysti myös listalla, sillä me molemmat pidetään paljon eläimistä ja kansallispuistossa niiden bongailu jäi harmillisen vähiin. Mä olen käynyt Espanjassa Sea lifessa, johon verrattu tämän Bangkokin vastaava oli aivan huippu! Oli siistiä nähdä järkyttävän kokosia kaloja ja haita, mustekala, söpöjä pingviinejä sekä tietysti silittää meritähteä ja jotain pehmeää möllykkää. 

Jee taas näki eläimiä jossain muuallakin kuin vain luontodokkareissa!


Vietettiin myös mun syntymäpäivää juuri ennen lähtöäni ja Mika oli varannut sitä varten todella kivan huoneiston hyvältä paikalta skytrainin läheltä. Vietettiin päivää nauttien viimeisistä auringonsäteistä ulkoaltaalla, josta oli myös varsin makoisat näkymät kaupungille. Mulla jäi toi pulikointi vähän vähemmälle kun heiluin puhelimen ja kameran kanssa reunalla ikuistamassa näkymää ja hengittelemässä suurkaupungin myrkkyjä.

Illaksi lähdettiin jokiajelulle, jonka aikana nautittiin illallinen, johon Mika oli varannut meille mereneläviä. Kauniiden maisemien lisäksi viihdykkeenä oli thai tanssia, joten varsin erityinen ja unohtumaton ilta. Myöhemmin eksyttiin tietysti myös tutustumaan Bangkokin yöelämään ja muutaman mutkan kautta Insanityyn kuuntelemaan electro housea. Musiikki oli hyvää ja tanssilattia tuntui mukavan tutulta, mutta kieltämättä oli vähän orpo olo. Olin ehkä paikan ainoa länsimaalainen nainen ja tunsin kerääväni katseita ympärillä pyöriviltä, hyvin itseään edustavilta thaikkunaisilta. Olo oli ristiriitainen heitä ja toimintaa katsellessa, mutta yritin ymmärtää. He elävät ja tienaavat omalla tavallaan.

kuva täältä

Seuraava aamu oli helvetin nihkeä, mutta alakulo unohtui siinä kiireessä ja pinkoessani myöhässä lähtöselvitykseen. Vasta lentokoneessa aloin pillittää ja piilouduin vieressä istuvan ruotsalaispapan kommunikointiyrityksiltä hupun ja unimaskin alle. Sydän jäi Bangkokiin ja harmaa Helsinki oli vaikea ottaa vastaan.
Banyan Tree -hotellin katolla 61 kerroksen korkeudella sijaitseva Vertigo - See more at: http://www.minnethaimaassa.com/luksus-thaimaa/bangkok-paras-pilvenpiirtaja-baari/#sthash.Tv1sOtjT.dpuf
Banyan Tree -hotellin katolla 61 kerroksen korkeudella sijaitseva Vertigo - See more at: http://www.minnethaimaassa.com/luksus-thaimaa/bangkok-paras-pilvenpiirtaja-baari/#sthash.Tv1sOtjT.dpuf
Banyan Tree -hotellin katolla 61 kerroksen korkeudella sijaitseva Vertigo - See more at: http://www.minnethaimaassa.com/luksus-thaimaa/bangkok-paras-pilvenpiirtaja-baari/#sthash.Tv1sOtjT.dpuf

13 kommenttia :

  1. Onneksi sulla oli kamera mukana tuolla! kivoja kuvia ja ootte söpöjä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitoskiitos! joo moneen kertaa mietti et onneks en jättäny kotiin vaikka moneen kertaan kävi mielessä :D

      Poista
  2. kiva postaus ja lisää vaan matskuu jos löytyy! Oon vähän tietämätön mutta kerro mullekin, Mitä noi Ping pong tyrkyttäjät on?? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kyllä juttua on vaikka kuinka paljon mutta johonkin on pakko vetää raja :P muutama postaus kuitenkin luvassa.

      Tyttöbaarien edustat ovat täynnä myyjiä, jotka yrittävät myydä ja tyrkyttää turisteille ping pong showta. Showssa naiset tekevät alapäällä temppuja toisen perään. Jos tarkemmin haluat aiheeseen perehtyä niin googlella löytyy hyvin juttua ja tää on itseasiassa viime aikoina ollut blogimaailmassakin esillä :)

      Poista
  3. Ihana postaus! Tulipa ikävä Bangkokiin, ois ihana päästä sinne takaisin. Siellä hetken asuessani kuljin melkein päivittäin yhden kahvilan ohi, jossa oli mustikkajuustokakku-smoothie joka maksoi 3 euroa mutta jota en lopulta koskaan ostanut koska se oli mun mielestä niin kallis. :D Nyt jälkeenpäin ihmettelee vaan että mitähän mä mietin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aaw kateellinen ilmoittautuu, mäkin voisin muuttaa.. tai lähteä edes lomalla takaisin :D

      Noi hinnat kyllä hämmensit, sillä paikanpäällä jokin saattoi tuntua kalliilta ja sitten tuli pihisteltyä, mutta jälkeen päin mietti kuitenkin, että paljonko siitä Suomessa olisi saanu pulittaa. Yllättäen hinta olikin ok ja alkoi kaduttaa se ostamatta jättäminen :D

      Poista
  4. Eikä, mä haluan myös kissakahvilaan, oli maa mikä tahansa :D Maksoiko tonne sisään? Tampereellahan on kaiketi yksi mutta sinne taisi pääsymaksu olla jotain parikymppiä... O__o

    -Carita

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli ilmanen ja juuri siitä syystä olikin ihan ok juoda ne ylikalliit kahvit.. ja Mikan tapauksessa ostaa kissoillekin herkkuja :D Oli kyl niin siisti kokemus kun kaikki kissojen elinoloista lähtien näytti olevan hyvin ja toimivan.

      Me itseasiassa ollaan puhuttu tosta Tampereen kahvilasta, mutta mitään tarkempaa infoa ei siitä ole kun se on kuitenkin sen verran kaukana. Pitäs varmaan perustaa oma....

      Poista
    2. Ihan on 5e Tampereen kissakahvilaan sisäänpääsy :)

      Poista
  5. Ihania lomakuvia! <3 Kuulostaa tosi kivalta reissulta :) Itelleki iski heti kauhee matkakuume!

    http://marjukkakatariina.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! joo kyllä sitä itekin kuvia katsella kaipaa takaisin :)

      Poista

Jätä ruusu tai risu, toive tai idea. Kaikki luetaan ja huomioidaan